Rovaniemellä olikin tuomari vahtunut, minkä huomasin tasan siinä vaiheessa kun tuomari käveli kohti pöytää, mihin olin Mesen nostanut. Olimme siis jo kiertäneet kehän ympäri vissiin pariinkin kertaan. Minä kun olen niin tarkkana kaiken aikaa, niin mikään ei koskaan pääse yllättämään, mutta tämä ihan hippasen kyllä yllätti. "Eikös meillä pitänyt olla belgialainen tuomari?" mietiskelin kun tuomari siinä kopeloi ja mittasi Mesen. Mesen suuta tuomari tutki oikein urakalla, ja ilmeisesti hämmennykseni tarttui myös nevikseen, sillä sehän seisoa tapitti kuin patsas. Sitten taas kipitettiin ympyrää ja lopulta kyykittiin maassa tutkimassa sitä suuta. Jotenkin huvittavaa, kaksi naista ja pieni koira ja siellä kyykittiin päät polvien alapuolella... Sen verran olin edelleen hämmennyksissäni yllättävästä tuomarimuutoksesta, etten saanut sanottua mitään muuta kuin yyynh kun tuomari pahoiteli, että muuten on niin hieno koira, mutta nuo hampaat.

Marjatta Pylvänäinen-Suorsa:

Hyväkokoinen ja oikeat mittasuhteet. Selvä sukupuolileima. Hyvä päänmuoto. Erinom. ylälinja ja hännänasento. Hyvä rungon syvyys. Hyvin kulm. raajat. Hyvät etu- ja takaliikkeet. Hyvä karvanlaatu. Kaksi hammasta alapurennassa
NUO EH2

Vajaa vuosi sitten kävimme Yppärissä samalla tuomarilla, ja ilmeisesti kehitystä on tapahtunut, enää ei ollut muuta moitittavaa kuin nuo hampaat. Tällä kertaa tosin eri hampaat. Saas nähdä mihin ne asettuu lopulta...

Mese pääsi myös junior handler koiraksi.
Otin siitä kuvia useammankin, ja jokaisessa se seisoo. Se ei kiepu, ei hääräile, ei istu, ei pyöri, eikä hyöri. Se seisoo. Eikä handleri koko aikaa tuijota sitä, eikä höpötä, eikä tunge nameja sen suuhun.
Toiset vaan osaa.

Olen kyllä hieman yllättynyt, että nevis vaan meni, ei peräänsä tainnut vilkaista, eikä yhtään hakenut minua.
Toki olen tyytyväinen, mutta silti, ihan hippasen se olisi voinut edes pyörähtää... Minä sentään ostin sille pussillisen puruluita. 

Paimennettaviin tutuessaan kannattaa antaa vaikutelma, että on isompi kuin onkaan. Nenästä nuolaisu ei myöskään ole pahasta.

Varustus on kovasti muhkea tällä tytöllä...

Jaahas, ja sitten liikkeelle kantturat...

Mersu auttaa Susannaa saamaan vuohet aitaukseen. Huom. nevalainen paimenkoira katselee vierestä.

Paimennettavina esiintyivät Akseli ja Lumikki.

Rony Doedijins, Alankomaat lausui Mersusta näin:

Lovely male. Very beautiful in type. Correct in proportions. Very typical head & experssion. Lovely topline & tail. Very good body. Typical angulation. Ex. tail carriage. Free & easy moves. Lovely temperament & presentation.
NUO eri1, PU-1, sert, VSP

Käytössä oli valkoinen nyöri, joka selkeästi toi presentatioon tuota lovelya.
Tähän naruun ei karvat tartu, ja sitä saa siirrettyä puolelta toiselle, niin johan alkaa näyttää hyvältä. Kiitokset Tarjalle! Nyt on kunnon naru Mersu-pojalla.

Mulla on nyt pari ylimääräistä ruskeaa näytelmänauhaa, jos jollakulla on tarvetta...

Yhtään en muistanut, kun olimme Klögi-kerhon retkellä, että Mesellä oli 1½-vuotis synttärit.
Joskus se näyttää kuvissa niin pieneltä, mutta onneksi se on luonnossa ihan koira. Erään ihmisen sanoin: "Eihän tämä olekaan mikään nyhverö, tässähän on isosti asennetta."
Mese toimii myytin murtajana - se ei olekaan räksyttävä pikku piski, paitsi kotona.

Pidimme tänään neuvolapäivän, vaaka näytti 3,7kg ja mittasin Mesen noin 28cm korkeaksi.
Tuosta korkeudesta en sitten tiedä, siinähän on tuota turkkia välissä ja mahtoiko mitta tulla edes oikeasta kohtaa.

Mese ei edelleenkään osaa oikein mitään vihjeestä. Siis niin, että jos sanon jonkin sanan niin tapahtuu jokin käytös. No, melko usein se menee istumaan kun sanon istu, ja maahan kun sanon maahan, mutta ne on vielä erottelematta. Hämysanat sarjan keskellä myös aiheuttavat käytöksen, ja jos toinen ei tuota niin Mese koittaa toista.

Luokse se tulee hopiloikkelispoikkelis melko suurella todennäköisyydellä kun kutsun, tästä voisin itse jopa laittaa pitkävetoa. Siis luokse, ei kytkettäväksi. Joskus riippuen roikkuen en tiedä mistä, se alkaa pelata "et saa kii"  -peliä, johon aina lähden hetkeksi mukaan. Heti kun lopetan sen pelaamisen, se antaa ottaa kii. Ihme leikki!
Tuota istumista/maahanmenoa veikkaisin myös, mutta pienemmillä panoksilla. Paikallaoloon en sijoittaisi puupenniä.

Ei muuta kuin täyttä vauhtia kohti uusia seikkailuja!

Minkä agilityliitäjän maailma menettääkään, kun nevis ei pääse harrastamaan virallisilla esteillä tätä lajia.
Onneksi metsässä riittää luonnon esteitä, ja meno on sen mukaista. Tuntuu, että nevis mieluummin vähän kiertää päästäkseen hyppäämään, kiipeämään, tasapainottelemaan, kuin tulee lyhintä reittiä, mikäli siihen ei osu yhtään estettä.

Harrastakoon nevis vain näytelmiä, siihen riittää istuskelu, ympyrän kävely ja paikallaan seisominen, joten sopii minulle peremmin. Mouhisjärvi jäi väliin, kun retkiseurueemme häpeällisesti perui osallistumisensa, koska tuomariksi vaihtui juuri joku aika sitten ollut setä, emmekä mekään sitten ypöyksin, ei se ole hauskaa. (Miten se tuomari tähän retkeilyyn liittyy, kysyn vaan... , jotkut ottaa niin tosissaan tämänkin touhun.)

Seuraavaksi olisi vuorossa Rauma, mutta saas nähdä aletaanko tässä retkeillä vallan ilman näytelmiä. Mutta mitä ihmettä se nevis sitten harrastaa, jos ei näytelmiin päästä...